Tänään vietetään kansainvälistä silpomisen vastaista päivää.
Maailmassa elää vähintään 200 miljoonaa tyttöä ja naista, jotka ovat joutuneet silpomisen uhriksi. Yli kolme miljoonaa tyttöä ja naista kokee vuosittain saman kohtalon ja koronakriisi on pahentanut tilannetta.
Suurin osa silpomisen uhreista asuu Afrikassa, mutta THL:n arvion mukaan Suomessa elää 10 000 silvottua tyttöä ja naista. Myös Suomessa syntyneitä tyttöjä silvotaan ja arviolta jopa 3000 Suomessa asuvaa tyttöä on vaarassa joutua tämän brutaalin toimenpiteen uhriksi. Ongelmana on, että meillä ei ole riittävästi tietoa ilmiöstä, saati sen laajuudesta.
Silpomista kysyttiin ensimmäistä kertaa kouluterveyskyselyssä vuonna 2019. Mukana oli kysymys siitä, onko vastaaja ympärileikattu. Vastanneista 80 vastasi tähän myöntävästi. Todelliset luvut ovat todennäköisesti suurempia, sillä kyselyyn vastasi vain 70 % lukiolaisista, eikä asiaa kysytty peruskoululaisilta.
Silpomisesta ei kysytty peruskoululaisilta, sillä heidän pelättiin ymmärtävän kysymys väärin. Aika huono peruste jättää kysymys kysymättä. Nyt kyselyn ulkopuolelle jäi todennäköisesti monia riskiryhmään kuuluvia tyttöjä, joiden koulupolku päättyy peruskouluun.
Tarvitsemme lisää tietoa silpomisesta, jotta voimme auttaa silpomisen uhreja ja ennaltaehkäistä uusia ihmisoikeusloukkauksia. YK:n tavoitteena on kitkeä ilmiö maailmasta vuoteen 2030 mennessä. Tähän on vielä pitkä matka.
Työtä on valtavasti. Siksi on käsittämätöntä, että tänä vuonna kouluterveyskyselyssä tuskin kysytään silpomisesta mitään. Se ei poista ongelmaa, mutta saattaa tehdä siitä entistä vaikeammin havaittavaa.
Kirjoittaja Jenni Aikio on kaupunginvaltuutettu sekä Kouvolan Vihreiden kuntavaaliehdokas.