Tänään vietetään kansainvälistä Äiti Maan päivää, jolloin on hyvä hetki pysähtyä ajattelemaan omaa elämäämme. Päivällä on juuret Yhdysvaltoihin ja vuoteen 1970, ympäristönsuojelun ja ympäristöliikkeen alkuaikoihin. Vuonna 2009 YK:n yleiskokous julisti, että 22.4. vietetään Kansainvälistä Äiti Maan päivää.
Tänään on myös Pariisin ilmastosopimuksen vuosipäivä ja 2016 otettiin tärkeä askel ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa, kun Pariisin ilmastosopimus avattiin allekirjoituksille New Yorkissa.
Äiti maan päivän ajatuksena oli järjestää niin sanottua ruohonjuuritason toimintaa ympäristön hyväksi. Päivän tärkein sanoma onkin, että me muistaisimme elää arjessa harmoniassa luonnon kanssa, jotta niin nykyisillä kuin tulevilla sukupolvilla olisi oikeudenmukainen mahdollisuus elää tasapainosta elämää maapallollamme.
Olen aiemminkin kirjoittanut yksilön asenteen sekä omien tekojen positiivisestä vaikutuksesta, olivat ne kuinka pieniä tahansa, ilmastoon. Siitä, kuinka merkittäviin muutoksiin voidaan päästä, jos me kaikki sitä haluamme. Muutos lähtee meistä jokaisesta itsestämme, sillä kukaan muu ei sitä voi tehdä kuin me itse.
Liian usein kuulen sanottavan, ettei meillä ole varaa tähän. Ja että emme voi tehdä enemmän ympäristön vuoksi, koska se tulisi meille liian kalliiksi. On helppo vedota rahaan ja että jos teemme muutoksen niin se maksaa meille paljon sekä joudumme luopumaan elintasostamme. Pidämme väärin perustein kynsin ja hampain kiinni vanhasta, omassa mielessämme, tutusta ja turvallisesta emmekä halua siirtyä pois niin sanotulta mukavuusalueelta.
Mutta onko meillä oikeasti varaa olla tekemättä mitään ja jatkaa nykyisellä tiellä, jos haluamme, että tulevilla polvilla on hyvä olla ja asua maapallolla? Sen sijaan, että pidämme kiinni nykyisestä niin kääntäisimmekin katseen tulevaisuuteen. Olisimme ennakkoluulottomia, edelläkävijöitä ja suunnan näyttäjiä. Tekisimme nyt sen, mitä tarvitsee eikä vasta kun meillä ei enää ole vaihtoehtoa.
Jani Tilli, kuntavaaliehdokas