Kouvola on velkaantuva muuttotappiokunta. Paperiteollisuus on ollut meillä merkittävä työnantaja ja tulojen tuoja. Paperiteollisuuden alasajosta on jo vuosia, mutta korvaavia tulonlähteitä ei ole oikein löytynyt.
Alkutuotanto ei pysty teollisuuden aikanaan tuomia tuloja korvaamaan, mutta on kuitenkin varteenotettava ala muiden joukossa. Pienistä puroista ne joet syntyvät. Pandemian myötä huoltovarmuuden ja omavaraisuuden merkitys on nähty aivan uudella tavalla.
Tällä hetkellä maatalouden kannattavuus on huono. Kaupan osuus tuotteen hinnassa on suhteellisen suuri tuottajan saamaan hintaan nähden. Tiloilta tapahtuva suoramyynti mahdollistaisi tuottajalle paremmat tulot. Lähiruokarengas REKO Kaakon Kantri on esimerkki tällaisesta toiminnasta. Nykyisin yhä useammat ihmiset haluavat tietää, mistä ruoka tulee. Alkuperämerkinnät ravintolaruuissa ja joukkoruokailussa voisivat osaltaan vastata tähän kuluttajan tarpeeseen. Voisivatpa olla kilpailuetu ruokapalveluyrittäjällekin. Lähiruuan arvostus on käsitykseni mukaan nouseva trendi.
Tilakohtainen tuotteiden elintarvikkeiksi tai vaikkapa vaatteiksi jalostaminen voisi tuoda tuotteelle lisäarvoa. Hinta ei ole se, jolla pystymme maailman markkinoilla kilpailemaan. Valttimme voisi olla eettinen tuotanto ja ekologisuus.
Mitä kaupunki voisi tehdä alkutuotannon tukemiseksi? Kaupunki voisi kilpailulainsäädännön sallimissa puitteissa suosia omissa ravitsemuspalveluissaan lähiruokaa.
Alkutuotannon lisäksi maaseutu, no miksipäs ei koko Kouvola, kuitenkin kohtalaisen pienenä kaupunkina voisi tarjota matkailijoille hiljaisuutta ja puhdasta ilmaa, joka maailman metropolien ihmisille voi olla sitä parasta, mitä loma voi tarjota. Maaseutu on osa matkailukaupunki Kouvolaa.
Voi maaseutu olla hyvä asuinympäristö muidenkin alojen ammattilaisille. Hyvät valokaapelien päässä olevat nettiyhteydet voivat mahdollistaa jopa kansainvälisen työn kotoa käsin maaseudun hiljaisuudesta. Etätyö ja monipaikkaisuus näyttäisivät olevan asia, joka on lisääntymään päin.
Maaseutu on myös aito oppimisympäristö. Leirikoulut maaseudun rauhaan voivat luoda sitä luontoyhteyttä kaupungeissa kasvaville lapsille. Taitaa olla alun perin kuvataiteilija, luomiviljelijä Osmo Rauhalan ilmoille heittämä ajatus, että kyläkoulu voisi olla ympäristöpainotteinen koulu samaan tapaan kun on musiikki- ja liikuntapainotteisia kouluja. Kaupungin keskustasta mentäisiinkin bussilla ympäristökasvatusta painottavaan kouluun. Pysyviä asukkaita ei ehkä kyläkoulun ympärille muuta niin paljon, että tämän päivän vaatimukset täyttävän oman koulun ylläpitäminen olisi sen pohjalta mahdollista. Kouvolassakin yhden kyläkoulun mahdollisuus voisi olla erikoistuminen ekologiaan? Ekologinen lukutaito on taito, jota tulevaisuudessa tarvitaan. Aito kosketus luontoon herättää halun oppia luonnosta sekä halun pitää siitä hyvää huolta.
Soili Vähä-Konka, kuntavaaliehdokas