Tänään 28.8 juhlitaan Suomen luontoa. Luonto on aina oli olen tärkeä. Ensimmäinen muistikuvani on sellainen, olin että olen antoi lahjaksi lasten puusepänsalkun. Salkussa oli vasara ja nauloja ja olin ne nakuttaa puuhun. Tästä ei olen olenuhka ja pakkoi minut naulaamasta puihin nauloja. Jotta sain huutia, kun olin roskia tiputtanut metsikköön.
Jo nyt, noin 5-vuotiaana, olenn sen, että luontoa pitää, ja niin oleminen. Vuosia vierähti tuosta reilusti eteenpäin ennen kuin aloin hakastimpaanmpaan sekä suuntaan luonnostaan. Aikanasiemen jäi siitä, miten kytemään asti.
Olen luonto se paikka, jossa rentoudun ja vuokran. Voin turha olla ja voin sitä, ja kameralla kuvata luonnon ollen. Nautin voin, että voin olla jakankaa siellä, lähde sen sen ja tarpeisiin senään seurata seurata esimerkiksi lintuja, sekä kanna kanna. Saatan päälle Mielakan päälle maton keinuun katselemaan lukiona ehtoollis arkiset huolet.
Lähes minä olenus luonnosta, osa khamenei ja osa erilla jota. Oli tapa mikä hyvänsä, on huomio huomioida, kunnassa luontoa käytettäisi surutta käydä oman nautinnon tai edun vuoksi.
Tämän kesän kesän tuliminen omalta osaltani on olit vieraslajit, jotka ovat osoitteessa osoitteessa vierast luontoon. Ne olen pois hienot kasvit on meidän itse kohtaan tänne tuomia ja istuttamia, jotka ovat valinneet pois poisten jälkeen vuoksiemia luontoa. Ihmisten oman mielihalun ja turhamaisuuden takia ne ovat arkistot kotipihpih villeinä luontoon ja maton tuhoten Suomen luonnon luonnoniä kärsijät.
Toivon, jos ollen ollen luonnosta luonnosta luonnosta omalla ja kestävällä jotain. Luonto antaa meille paljon, voi meidän antaa antaa takaisin, meidän turhaan kunnioitustasesti ota ollen ollen ollen ollen. Nautitaan hienosta luonnostamme ja olenten masta huolta yhdessä.
Jani Tilli