Kuva: Katja Juurikko
Elimäenjärven tilanne on monessakin mielessä hankala, kirjoittaa Reeta Lind
Kirjoitus julkaistu Kouvolan Sanomissa 2.8.2025
kouvolansanomat.fi
Kouvolan Sanomat kertoi 31.7., että Elimäellä oli kokoonnuttu keskustelemaan vesistöjen tilanteesta. Elimäen kirkonkylän alueella esiintyneen viemärimäisen hajun lisäksi Teutjoesta aiemmin otettujen näytteiden mukaan joen vesi on ollut lähes hapetonta ja veden typpi- ja fosforiarvot hyvin korkeita.
Stockholm Resilience Center julkaisi vuonna 2009 maapallon kantokykyä esittelevän mallin. Mallissa nimettiin seitsemän planeetan kestokyvyn kannalta kriittistä prosessia. Yksi näistä prosesseista on ravinteiden kierto, eriteltynä typpeen ja fosforiin. Typen osalta rajaa pidettiin jo tuolloin ylitettynä ja vuonna 2023 tehdyssä tarkastelussa raja on ylitetty myös fosforin osalta.
Ongelma ei ole ainoastaan meidän. Se ei tarkoita, etteikö meidän tarvitse huolestua tällaisista kupruista, vaan sitä, että meidän tulee ottaa asia vakavasti ja tehdä oma osuutemme prosessien korjaamiseksi.
Kun ilmastonmuutoksen yhtenä vaikutuksena Suomessa oletetaan olevan runsaammat sademäärät, voivat kesäiset sateet yhä useammin johtaa tulviin. Runsaat kesäsateet osunevat lisäksi aikaan, jolloin pelloille on jo voitu tehdä kevätlannoituksia.
Ruoantuotannossa typpeä ja fosforia voidaan tarvita ravinteina, mutta vesistöihin emme niitä halua! Typpi sekä fosfori nimittäin molemmat edesauttavat vesistöjen rehevöitymistä niihin valuessaan. Samea, leväinen ja vähempilajinen joki, taikka Itämeri, tuskin on sitä mitä kukaan haluaa.
Elimäenjärven peltojen tilanne on monessakin suhteessa hankala, muttei vähiten siksi, että se vaikuttaa ihmisten elinkeinoon ja toisaalta välillisesti suureen määrään ihmisiä.
Mielestäni 1900-luvun puolivälistä peräisin olevaa käytäntöä järvenpohjan viljelystä tulisi kuitenkin tarkastella kriittisesti.
Missä hetkessä voidaan todeta toiminnan haittaavan ympäristöä tai vaikutusalueella olevien ihmisten elämää sen verran merkittävästi, ettei sitä ole enää edellytyksiä jatkaa? Siinäkin tapauksessa, että alue olisi pengerrysyhtiön mukaan halvempaa pitää peltona, kuin ennallistaa järveksi.
Tästä kirjoitin ennen kuntavaalejakin: meidän olisi toimittava esim. juuri typpi- ja fosforikuormituksen asettamissa rajoissa sekä mietittävä päätösten teossa entistä tasapainoisemmin rahaa, ihmisiä ja ympäristöä.
Tilanteeseen tulisi siis löytää kaikin puolin kestävä ratkaisu. Tämä vaatinee runsaasti yhteistyötä, ja mikä lopputulos sitten onkin, jostakin kaivettavaa rahallista resurssia.
Reeta Lind
kaupunginvaltuutettu (vihr.)