Koronajäljittäjän mietteitä
Oma toimenkuvani on nykyisin terveydenhuollossa pääasiassa jäljittäjän työtä. Jäljittäjinä emme ole etulinjassa kohtaamassa kasvotusten koronapotilaita. Puhelimessa vahvistamme tuon potilaan jo tekstiviestinä saaman tiedon positiivisesta testituloksesta, kerromme mitä eristys tarkoittaa, kartoitamme altistuneet. Altistuneita ovat henkilöt, jotka ovat olleet kontaktissa sairastuneeseen viimeisen 48 tunnin sisällä ennen sairastuneen oireiden alkamista tai oireettomalla ennen positiivista testitulosta. Sairastuneelle annamme kotihoito-ohjeita, kerromme, miten tulee toimia, jos oireet vaikeutuvat niin, että kotihoidolla ei pärjää. Altistuneet ohjaamme karanteeniin, opastamme, mitä kotikaranteeni tarkoittaa.
Työmme on siistiä sisätyötä. Ideana siinä on, että sairastuneet ja altistuneet tavoitetaan mahdollisimman nopeasti, mielellään saman vrk:n aikana, kun tieto sairastumisesta tai altistumisesta tulee. Erityisesti altistuneita on paljon. Päivät venyvät suunnitellusta. Jäljittäjän silmin kokoontumisrajoitusten tiukentaminen ei välttämättä tuo isoa helpotusta tilanteeseen. Ihmisillä aika huonosti tiedossa se, että tauti on tartuttava jo pari päivää ennen oireiden alkamista. Oireettomanakin taudin voi sairastaa. Terveeksi itsensä tunteneet ihmiset ovat kokoontuneet rajoituksia isommilla porukoilla.
Pandemian parissa tehtävä työ on arvotettua puheissa, mitalejakin www.handmedalproject.com on saatu. Tämä kaikki lämmittää sydäntä, mutta loputtomiin sillä ei jaksa. Myös jäljittäjillä, pandemian parissa muuten työskentelevillä henkilöillä, ylipäänsä terveysalan ammattilaisilla on myös muu elämä kun se työelämä. Usein työpäivät venyvät reilusti yli suunnitellun. Erityisesti nuorten työntekijöiden kato alalta voi olla kylmä tosiasia tämän seurauksena. Rahallinen korvaus venymisestä on sen verran pientä, että sekään ei kannusta.
Terveydenhuollossa helpotusta ei ole näkyvissä heti siinä vaiheessa, kun pandemia on ohitse. Hoitovelkaa on syntynyt paljon. Kiireettömät asiat ovat jonossa saattaneet muuttua kiireellisiksi. Ihmiset lykkäävät myös ylipäätänsä hakeutumista terveydenhuollon palveluiden piiriin, kun eivät halua aiheuttaa lisäkuormitusta.
Näinä aikoina korostuu se, että työnantajien tulee huolehtia inhimillisistä työolosuhteista työntekijöilleen. Pandemian jälkeenkin tarvitsemme osaavaa ja jaksavaa terveydenhuollon henkilöstöä. Usein erityisesti me vanhemman sukupolven hoitajat olemme liiankin joustavia jopa oman jaksamisen kustannuksella. Tämä toimintamalli tarvitsee nyt sukupolvien ketjun katkaisun. Omasta jaksamisesta huolehtiminen ei ole laiskuutta vaan vastuullisuutta.
Soili Vähä-Konka, Kouvolan Vihreiden kuntavaaliehdokas